Makoisa alku

Ei paljoa huolettanut tänään liikakilot ku kaupassa oli joulusuklaat puoleen hintaan. Mukaan lähti neljä pakettia. Pirulainen, ois pitäny oottaa niin kauan että muut suomalaisplösöt käy ostamassa suklaatit pois mua kiusaamasta!

Maistuu ihan jumalattoman hyvälle!

t. The Fatty

Esipuhe

En ois ikinä halunnu alottaa pitämään blogia tämmösestä aiheesta! En ois ikinä ees halunnu alkaa pitämään blogia. En myöskään olis halunnu ikinä lihoa tai saada huonoa kuntoa. Enkä näyttää sialta. Kyllä, siltä näytän tällä hetkellä eniten.

Näppäimistön takana piileskelee (ainoa paikka, johon pystyn kokoni vuoksi piiloutumaan) siis tavallinen reilu parikymppinen tyttö..liekö vois jo naiseksi kutsua. Työssäkäyvä, parisuhteessa elävä, lapseton..ja tuiki tavallinen jojolaihduttaja, herkkuperse ja liikuntaa karttava tyyppi. Urheilusta en ole ikinä eläissäni erityisemmin pitänyt, vaikka olenkin harrastanut vaihtelevalla menestyksellä kaikkea uinnista itsepuolustukseen ja ratsastuksesta hiihtoon. Onpa tullut peräti juoksukin kokeiltua. Laihduttanut olen elämäni aikana noin 253 kertaa, vaikken koskaan varsinaisesti mikään läski ole ollutkaan (enkä kyllä laihakaan). Kyseessä on aina ollut muutaman kilon painonpudotus. Näissä hankkeissa olen joskus onnistunut..yleensä kuitenkaan en. Olo on ollut aina kuitenkin hyvä ja olen viihtynyt tasapainoisessa, muodokkaassa kropassani. KUNNES, vuosi sitten kaikki riistäytyi käsistä..jollain käsittämättömällä ja salakavalalla tavalla. Toki eihän jatkuvasta syömisestä ja liikunnan puutteesta johtuva lihominen niin tavattoman käsittämätöntä ole... mutta tajusin olevani virallisesti lihava oikeastaan vasta tänään. Tähän asti olen vaan naureskellut 'hieman paisuneeni' kun olen säännöllisin väliajoin nakannut vaatteita kaapin perukoille ja kaivanut isompia tilalle.. Jossain vaiheessa en enää mahtunut edes niihin reilumpiin vaatteisiini vaan tyydyin kulkemaan legginsseissä ja ylisuurissa paidoissa. 

 

Kävin tänään puntarilla pitkästä aikaa ja järkytyin tajutessani, että olen tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana lihonut peräti 14 kiloa. Ei herraisäsiunaa! Ensin vähän naurahdin, sitten itkin. En edes miehelle kehdannut kertoa painanvani lähestulkoon saman verran kuin hän. Samalta seisomalta otin itsestäni mitat ja löin ne vihkoon ylös. Nyt en enää aio sietää tätä ylitsepursuavaa olotilaa enää hetkeäkään! Vai jos sittenkin vielä vuodenvaihteeseen asti? Sais uutena vuotena kunnolla herkutella ja sitten alkais tiukkistelu? Ei, on nyt otettava härkää sarvista, nostettava kissa pöydälle ja otettava lisäksi itseä niskasta kiinni. TÄÄ on se juttu missä mä oon tosi hyvä - tekosyiden keksiminen sille, miksi ei pitäisi lähteä urheilemaan, miksi laihdutusta pitäisi siirtää tai miksi laihdutuksen aikana voisi olla kunnon överimässäilypäiviä. "Kun kerran mässäilin tänään, sama mässäillä koko viikonloppu, maanantaina tiukkistelu jatkuu". Ihan taviskommentti mun suusta. Ei enää.

Ja se miksi blogin kirjottamisen aloitin.. ehkä tämä motivoi jotenkin? Ehkä saan jopa pari lukijaa tai löydän vaikkapa kohtalotovereita, joiden kanssa yhdessä laihduttaa. Ehkä vaikeita hetkiä (joita luoja sentään tulee olemaan) helpottaa, kun saa avautua täällä. Ehkä jopa se auttaa, että voin anonyyminä kertoa huoletta kaiken laihduttamisestani ja sen edistymisestä..tai sitten niistä taantumista ja takapakeista. Repsahduksia, niitä taatusti tulee olemaan enkä edes yritä lähteä sillä asenteella liikenteeseen etteikö niitä tulis. Hiilarit vaan nyt sattuu olemaan mulle rakkainta maailmassa, enkä aio niitä heivata elämästäni kokonaan. Salaatteja, ituja ja kaikennäkösiä kasviksia sen sijaan inhoan (menee kyllä pastasatsin yhteydessä), eikä niistä saa mun lemppariruokaa millään reseptillä edes itse Jamie Oliver. No mutta kyllä mä yritän!

Koitan olla realisti ja asettaa painopudotuksella tavoitettavissa olevia etappeja. Ensimmäinen tulee olemaan siis kuukauden päässä, johon mennessä toivon tiristäneeni tästä 74-kilon painoisesta ruhostani pois 2 kiloa. Mieluiten rasvan muodossa, eikä esimerkiksi kasviksia leikellessäni (nou mun juttu, olen tottunut syömään ruokani valmiina tai puolivalmiina :D) irtileikkautuneista sormista. Lopullinen päämäärä siintää vuoden päässä. Tavoitteenani on pudottaa siihen mennessä painoa huimat 15 kiloa (hitto, luovutan jo nyt!!) ja sen jälkeen ylläpitää sen hetkistä painoa. Ainakin puolet kyseisestä määrästä yritän pudottaa ensi kesään mennessä..jos onnistun, palkitsen itseni ulkomaanmatkalla. Piru, sekin maksaa.. voi kun saisin jonkun lahjomaan sen mulle, jos onnistun.

Alko jänskättään! Täst se lähtöö!

Terkuin The Fatty